Mukaani tallille tulivat tänään äitini Hanne, sekä tietysti Nero. Tallin pihassa kun avasin takapaksin, hyppäsi Severi innoissaan autoon. Ei muuta kuin molemmat koirat ulos riehumaan!
Ensiksi raahasin ponin (harjauksen kautta) kentälle harjoittelemaan liinassa kävelyä. Hanne auttoi aluksi, ja sen jälkeen sain herran kävelemään jopa ihan ilman erillistä taluttajaa! Juoksutusraippaakin käytin apuna, eikä herra edes ollut millään tavalla kauhuissaan. :) Kyllä se sen vielä oppii!
Lyhyen liinaharjoituksen jälkeen Hanne sai harjoitella valjastusta. Ihan hyvin meni, kyllä sekin sen vielä oppii. ;) Ajossa poni oli taas oikein kiva ja koirat ryntäilivät onnessaan mukana. Hannelle näytettiin uittokuoppa, josta koirat olivat taas mielissään.
Lenkin jälkeen tapasimme tallin pihassa hurjan suloisen tytön, joka olisi juuri sopivan kokoinen ratsastaja Braamerille! Kysyinkin, haluaisiko hän joskus kokeilla ratsastaa Braamerilla ja Hanne haki tytön äidille käyntikorttini autosta. :) Eihän 3v ponilla tietysti kannata vielä mitenkään säännöllisesti ratsastaa, mutta kevyt harjoittelu aina joskus ilman satulaa on oikein hyvä.
Ps. Tälläkertaa en muistanut ottaa yhtään kuvaa.
Pps. Tuotiin tallille omenoita, niitä saa ottaa kuka vain! :)
Kuvailua!
Kuvia pääsettekin ihailemaan sitten, kun ne ovat valmiita ja saan ne! ;)
Kiitos paljon Meiju!! :)
Ajoa ja tarhan siivousta
Ajon jälkeen otin kottikärrit ja lähdin innolla siivoamaan poniherran tarhaa. Braamer oli suunnattoman onnellinen! "Se on mun kanssa täällä tarhassa! Nyt mä kyllä autan sitä kovasti, niin se haluaa tarhata mun kanssa useamminkin!"
Ja juu, kovastihan se yritti kiinnostuneena auttaa. Tunki päätä alle kun heitin kärryyn kakkaa. Kakkasi vähän lisää siivottavaa. Hinkkasi itseään kottareihin. Yritti ottaa hampailla kiinni talikosta. Ja minä parhahusin sitä sillä talikolla. "Kauemmas senkin hölmö! Ei ei ei! Älä kaada sitä kärriä!"
Ei tosiaankaan enää mitään merkkiä mistään säikkyydestä.. Poni seisoo paikallaan korvat hörössä tuijottaen minua, samalla kun minä epätoivoisena naputtelen sitä talikolla ryntäille, että siirtyisi edes vähän kauemmas..
Koira mukanamme
Nero, rodultaan novascotiannoutaja, on iloinen ja reipas herra 7v. Se on ollut nyt aika allapäin, kun keväällä toinen koiramme Nino lensi taivaaseen. Keskiviikkona kun raahasin sen mukaani tallille, se innostui hurjasti leikkimään tallin omistajan koiran Severin kanssa! Melkein itkin onnesta, kun Nerolla oli niin hauskaa pitkästä aikaa leikkiä toisen koiran kanssa! <3
Braamer ei tosiaan lainkaan pelännyt riehujia, vaan näytti suorastaan siltä, että olisi mielellään liittynyt leikkiin.
Kun lähdin ajamaan, sain Neron lisäksi mukaani Severin. Minna sanoi, ettei haittaa häntä ainakaan yhtään, joten olin oikein iloinen, että Nero sai lenkkiseuraa koirasta. Braamer kiltisti kipsutteli juuri kuten pyysin, vaikka yhdet riehakkaat ystävät juoksivat välillä hyvinkin läheltä ponia edestä ohi. (Viereiseltä pellolta toiselle puolelle, poikittain suoraan ponin edestä.)
Nero innostui ikihyviksi myös uimakuopasta, jota kävimme katsomassa.. ;)
Kyllä oli pieni koiranpoika kuitti lenkin ja sen kaiken leikkimisen ja riehumisen jälkeen!
Oikein mukava lenkki, josta sekä minä, poni, että koirat nautimme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)