| 20.4 Ihastuttavan kaunis sää, hyvällä mielellä lähdössä pitkälle reippaalle ajolenkille.. Ponille valjaat ja matkaan.. Ensimmäisen alamäen kohdalla, onneksi vielä lähellä tallia, tapahtui sitten jotain outoa. Poni pomppasi varoittamatta sivulle, kääntyi kamalaa kyytiä ja yht'äkkiä toinen aisa oli ponin sään ja toinen takapuolen päällä! Poni oli aikeissa viilettää täyttä vauhtia kohti kotia, mutta kuin ihmeen kaupalla se pysähtyi kun pidätin ohjista ja sanoin rauhallisella äänellä, ettei ole mitään hätää. Kun poni pysähtyi, irrotin aisaremmit ja potkuremmin niin nopeasti kuin pystyin. Juttelin koko ajan rauhoittavasti ponille, joka oli selvästi hyvin virittynyt. Onneksi tämä kaikki tapahtui suuren levikkeen kohdalla, jonne pääsimme pois tieltä miettimään jatkotoimenpiteitä. Jossu tulikin juuri parahiksi ihmettelemään tapahtunutta kun olin saanut ponin irti. Epäselvä selitys, mutta pääpointti oli, että valjaat hajosi mutta poni oli mahtimuru kun kuunteli mua. <3 Säikähti kyllä sen verran paljon, että ei luultavasti ois muilla pysähtynyt. Oma kehu haisee, mutta myönnettävä on että meillä on ponin kanssa hyvä ja luja luottamussuhde. <3  |
| Tilanne rauhoittunut |
 |
| Tuo mahavyön lukko siis murtui..! |
 |
| Minä sain raahata kärrit takaisin, ponia kummastutti. Ei silti kyytiin kiivennyt.. :P Onneksi satuin justiinsa ottamaan ylimääräsen riimunnarun mukaan, sillä sain ponin hyvin talutettua. Taisin alitajuntaisesti aavistella jotain ennen lenkkiä?! :O |
 |
| Valjaiden hajottua aisat olivat melkein näin vinossa poniin nähden. Braameriini tässä demonstroi, viksu poni ei turhaan kummastele vaikka mamma laitto kärrit ihan hassusti kuvaa varten :P |
 |
| Siellä se Poku ootteli heiniä popsien ystävänsä paluuta. Kuvan otin kun Odin oli niin söpö ja nukuksi tuola katoksessa, ainoa vaan ettei se kunnolla näy tässä. Kun pääsin lähemmäs Braamer laukkas hurjaa kyytiä musta ohi ja Odin nousi ylös. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti