e. Tintti

Pitäähän varmaan kertoa vähän joskus Braamerin vanhemmistakin. ;) Braamerin emä, Haka-aron Haltiatar, tutuille Tintti vain, on musta 107cm korkea shetlanninponi tamma. Se on kantakirjattu vuonna 2004 Kiuruvedellä pistein 8-8-7-7-7 = 37p II -palkinnolla (jälkeläisluokka B). Tintti voi toisinaan tuntua laiskalta, mutta ainakin minulle on päällimmäisenä jäänyt siitä reipas ja hyvin pirtsakka kuva. Se on ihan kiltti ratsastaa, mutta jos siltä oikein rupeaa vaatimaan se kyllä testaa kuskiaan.

Taiwanilainen vaihto-oppilas Isabel (Wen-Hui) oli kesällä 2012 Pikkuvirralla ja opetin häntä ratsastamaan Tintillä. Isabel ei ollut koskaan ennen ratsastanut, mutta ratsasti hienosti Tintin kanssa ihan ilman talutusta ja parin kerran jälkeen jo jopa laukkasi itse!

2012 Tintti pääsi myös ravitoiminnan kulmaan kiinni, kun Meri ajoi sen kanssa poniravikortin. Tammalla ei oltu ajettu kai ainakaan kahdeksaan vuoteen, jos lie koskaan, kun iskin sille ensimmäistä kertaa kärrit perään. Tintti toimi aivan loistavasti, eikä sanonut kärreistä mitään. Niinpä jo (oliskohan ollut) kolmen kotona ajo kerran jälkeen Tintti olikin radalla volttausharjoituksissa!

 

Näinpä, näinpä.. syksyllä 2012 Meri osallistui Tintin kanssa Nerkoon harjoitusraveihin (http://tuulifer.kuvat.fi/kuvat/2012/Nerkoon+harjoitusravit+1.9.2012/) ja sijoittui Tintin kanssa kolmansiksi!! (3/5) Tässä ponissa olisi ainesta, sillä siitä huomaa selvästi että sillä on haluja juosta!

Nyt myöhemmällä syksyllä Tinttiä ei olla ehditty ajaa, mutta aina silloin tällöin on ratsasteltu maastossa. Ensikesänä suunta onkin sitten ehkä kohti raviratoja? Se jääkin nähtäväksi. ;)

Meri: "Ei siellä ollu päitsiä"! Noh, mikäs siinä, hienostihan se tuli ilmankin..

Sini ratsailla <3

Nuppu

Tänään Braamerilla oli ratsuna toimimisen harjoittelu päivä! Taitava ja juuri sopivan kokoinen ratsastaja, Nuppu, kävi opettamassa Braamerille pysähdyksiä, voltteja ja ravisiirtymisiä. (Minun avullani.) Aluksi poniherra ei millään olisi tahtonut kävellä uralla vaan tuli mamman luokse turvaan (karkuun vielä aika uutta ja outoa tilannetta), mutta kun muutaman kerran kävelin sen edellä ja kerroin ettei mitään hätää ole, onnistui ilman minuakin uran kiertäminen loistavasti! Ravissa sama juttu, kun aluksi vähän juoksin edellä, onnistui se kohta yksinkin.

Vähän koitti poniherra välillä höpöillä, ei se varsinaisesti pukittanut tai hyppinyt, yritti vain vähän muutamassa kohtaa, kun ei niin olisi huvittanut totella.. taitava kuski kuitenkin pysyi vallan mainiosti selässä, vaikkei edes satulaa ollut. ;)

Laukkaakin kokeiltiin niin, että minä riimunnarulla taluttaen juoksin edellä ja laukka jopa onnistui! Kovin pitkää matkaa ei kuitenkaan laukattu, sillä poni teki yht'äkkiä sivuloikan väistääkseen lantakasaa ja toisen loikan takaisin uralle.. kuski ei tippunut, mutta päätettiin kuitenkin harjoitella sitä laukkaa joku toinen kerta. :) 

(HUOM. laukassa tapahtunut loikailu ei siis missään nimessä ollut temppuilua, vaan karmaisevan kamalan, vaanivan ja hirviömäisen pelottavan lantakasan pakollinen ja äkillinen väistöliike, niin ratsastajan kuin ponin oman hengen säilyttämiseksi!)

Kiitos paljon Nuppu, kun kävit ratsastamassa! :)

Hanne kiltisti vähän siivoili ;)

VIDEOITA! :D

Vielä yksi Nupun äidiltä, Mallulta ryövätty kuva ::)

Kesärenkaat = ei tallille

Keskiviikkona ei yritys oli kova, mutta takaisin kotiin oli pakko kääntyä jo siwan kohdalla. Kesärenkaat autossa = sivuluisua vaikka kuinka hitaasti ajaa käännökseen ja mäessä paikalleen sutimaan jääminen.. ei hyvä!

Loikkija

Pitkän tauon jälkeen taas omaa kultaa katsomassa tiistaina. <3 Pikkumies taisi olla vähän myrtsinä kun olin sen niin pitkäksi aikaa hyljännyt (ja vielä toisen poninkin mennyt ostamaan!!) eikä olisi halunnut edes tarhasta poistua. Matka käynnissä pellolle sujui ihan hyvin (siitä huolimatta, että kerran poni innoissaan oli menossa metsään).
Pellolle käännyttäessä poni lähti raviin, hyppäsi ihan mielettömän tasajalkaloikan ja sitten me laukattiinkin ympäriinsä aina välillä loikkien edellamainitulla tavalla. Oli huvittavaa minusta! Ohjattavuus oli koko ajan mainio, tehtiin ympyröitä kumpaankin suuntaan ja laukatkin vaihettiin hienosti! Kauan se pikkumies jaksokin laukkailla, mutta lopulta rauhotuttiin, tehtiin vielä muutamia ravi ympyröitä ja kahdeksikkoja, jonka jälkeen käveltiin pitkät leppoisat loppukäynnit. :)
Pitäähän energiaa purkaa, jos sitä pääsee pahasti kasautumaan.
Hokit ois kova sana, lopuksi kun käveltiin tietä pitkin takaisin tallille, lipsui herralla kaviot aika ikävästi. Onneksi perjantaina kengitys. :)