Itsenäisyyspäivä 6.12.2012
Oikein mukava ilma, pakkasta vähän vajaa -5 astetta. Autolla ajaessa tiet olivat hyvin liukkaita, enkä ollut ainoa joka luisteli..
Vaihdoin Braamerin sinisen silatyynyn tilalle punaisen, ja timanttiotsapanta vaihtui punotuksi punavalkoiseksi. Joulun kunniaksi! Vielä kun jotain kulkusia ripustelis niin ois oikein huvittava ja jouluinen. :) Poni ei kyllä ehkä välittäis niin kauheesti semmosista.. Tuo ulkona otettu tonttuhattukuva on Roosan ottama! :)
Tallin pihasta maastoon lähdettiin Braamer etunenässä, mutta äkkiä harppoivat suomiputet Pera ja Vellu ohi. Ne menivät sitten edellä, Braamer keskellä ja perää pitivät Poku ja Metske. :) Braamer pysyi ihan hyvin porukan mukana, kun välillä vaan ravattiin suomipoikia kiinni. Oli poni kyllä niin äijänä! Kerrankin pääsi isojen heppojen kanssa maastoon!
Yllä olevasta kuvasta kiitos Kirsille!! :)
Mulla oli kyydissä Roosan pikkusisko Iina. Oli muuten innokas kyytiläinen! :)
Braamer pysyi hienosti isojen mukana silloinkin, kun ravattiin tai laukattiin. Tosin en tiedä, saivatko Metske ja Poku kunnolla laukattua meidän perässä, kun ei meistä päässyt ohi.. Tie oli aika kapeasti aurattu ja Braamer hyppeli sivuloikkia ja hirmu pukituksia laukassa, kun oli sekä hyvin innoissaan laukasta että ärsyyntynyt siitä kun suokit meni edellä. Miun pieni ois halunnu olla eka :D vaik onkin hidas verrattuna isoihin..
Lenkin puolivälissä paineet oli kovat. Lenkki oli aika käyntipainotteinen ja poika halunnut hölkätä. Toki ravattiin suokkeja aina kiinni, mutta ne oli hyvin lyhyitä pätkiä. Otus protestoikin vetämällä hirmu spurtteja ja heittelemällä ihme pukituksia ja muita loikkia. Jos en olisi pidättänyt ohjista, ois otus salamana sinkassut edellä kevelevien suokkien välistä ohi! Höntti poni. Ja tätä jatkui siis koko loppu lenkki.
Kun oltiin melkein takaisin tallin pihassa, päätin antaa pojat purkaa ylimääräiset paineet vielä ulos ja sinkaisin viiskymppiselle kun muut jatkoivat loput muutama sata metriä tallille. Hirmu kyytiä mentiin jonkun matkaa, sitten rauhoituttiin ja oikaistiin pellon läpi hangessa kävellen kotiin (tallille). Annoin siellä pellolla Iinan ajaa, kun poni oli rauhallinen eikä siinä hangessa olisi todellakaan minnekkään sinkaissut.
Lenkin jälkeen pikkupööni oli ihan märkä, osittain hiestä ja osittain sulaneesta lumesta, mutta hyvin tyytyväisen ja rennon oloinen. Se sai loimen selkäänsä ja heinää eteensä. Lenkki joka mentiin oli todella hyvä, tuota alan kyllä ajamaan! Lähtiessäni tarjosin sille vielä porkkanaa ja Iina ja Roosa leipää.
Hurjan mukava päivä ja lenkki, kiitos kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti