Ajelua

Perjantai 24.8
Serkkuni Laura tuli kanssani ajamaan Braameria. Alku oli taistelua, sillä herra ei millään olisi tahtonut poistua tallin pihasta. Pystyynhyppismisepisodin jälkeen poni toimi kuitenkin kuin unelma ja olenkin siitä hyvin ylpeä!

Kuvassa Laura ajaa Braameria. :)

Lauantai 25.8
Päivän olin ponikunkkareissa Kouvolassa ottamassa kuvia, mutta iltasella käytiin äidin kanssa ajamassa ponia. Toimi alusta loppuun kuin unelma, ilman minkään näköisiä venkoiluja! Äitikin taisi innostua ajamisesta.

Sunnuntai 26.8
Laura serkkuni sisko, serkkuni Petra (jee oon niiiin hyvä taas selittämään..) kävi ensin kanssani ponikunkkareissa, jonka jälkeen suuntasimme tallille rapsuttelemaan ja ajamaan Braameria. Poni toimi jälleen kuin ihmisen mieli.

Maanantain soi maailmankaikkeus herralle lomaksi, sillä moottoripyöräni avaimet olivat äidin autossa ja vara avaimet pikkuveljelläni, jonka lisäksi rakas opel omega ei halunnut pihasta lähteä.. (akku loppu.) Tiistaille siis siirtyi maanantain ajo, vaikka tiistain piti olla vapaa.

Tiistai 28.8
Alku hyvin, mukavaa harjailua ja kiltisti valjastelua.. sitten koitti aika pujottaa putsit jalkaan.. Herra päätti, että ei, en halua putseja, käyn tähän makuulle jos nostat sitä jalkaa! Ja niinpä, kun minä nostin ponin koipea, poni kumarsi syvään.. ja fium! äkkihyppy siitä pystyyn. Jalka irtosi otteestani, mutta eihän siinä mitään, jalka takaisin ylös. Kumarrus. Torumista. Äkkiä ylös. Jalka irti otteestani. Putsi nurkkaan. Hakemaan putsia ja uusinta yritys. Sama jatkuu.. jatkuu.. ja jatkuu.. Ei halunnut poniherra putseja, ei.
Noh, ulos ja maastakäsittelyä, lievä kurinpalautus. Ei tarvinnut narulla hipaistakkaan, väisti takapäätä kumpaankin suuntaan mallikkaasti, sekä peruutti hyvin. Ei muuta kuin takaisin talliin ja poni käytävälle kiinni kahta puolta. Jalka ylös.. ja kippas kappas, antoi laittaa molempiin etusiin putsit! Ei tapellut yhtään vastaan! Hurjana kehumista, kärrit perään ja lenkille.
Mainittakoon vielä, että toimi lenkillä erittäin hyvin, käveli rennosti ja hölkkäili korvat hörössä! Sieniä nähtiin paljon. (Oleellinen tieto..)

Koira ja poni

Minä vielä Savossa, Reima Kotkassa. Äiti kiltisti käynyt harjailemassa ja lenkittelemässä poniherraa, yhtenä päivänä heillä oli mukana myös iskä ja Nero!

Nero taisi tykätä ponista, eikä ponikaan koirasta pahastunut. ;)

Katsotaan nyt, voi olla, että saan talvella lenkitettyä koiran samalla kun ajan ponin.

Kiitos äiti paljon ponin hoidosta!

Vermeet

Asta toi tänään meille kärrit ja valjaat! Sovitettiin, ajettiin, hyvin sopivat ja poni toimi hienosti! Loistavaa, tästä se sitten lähtee!
Kuvasta kiitos Astalle! :)

KIITOS Asta!

Voi tosin olla, että minä lhden takaisin Savoon vielä pariksi viikoksi. Luulin, että koulu alkaisi tänään, mutta minullapa alkaakin vasta 27.8... hups.. Noh, äiti lupasi kuitenkin huolehtia Reimasta, hevosihminen kun on. Toisaalta pikkuherra pärjäisi varmasti hyvin ajamatta ja lenkeilyttämättäkin, nyt kun vielä on laidunkausi menossa, mutta hyväksihän se vaan on, jos Hanne sitä taluttelee.

Lenkkeilyä

Perjantaina käytiin Tiian kanssa tutustuttamassa pikkumiestä ympäristöön. Käveltiin pitkä lenkki hiekkatietä myöten ja vastaantulijoiden katseet olivat näkemisen arvoiset. Yhdet koiran ulkoiluttajat luulivat Braameria kauempaa ensin hirmun isoksi koiraksi, mutta lähempänä tunnistivat poniksi.

Braamer oli rauhallinen, eikä turhaan sätkyillyt mitään. Vadelmia ja mustikoita löytyi taluttajille paljon ja poni tykkäsi heinikosta.

Lauantaina ei lenkkeilty, mutta harjailtiin ja totutettiin loimeen. Loimeen totutus siksi, että Braamer pelkää loimia. Hyvin onnistui kun toimittiin rauhallisesti ja juteltiin mukavasti.

Sunnuntaina käytiin taas lenkillä, kun äiti tuli tutustumaan pikkumieheen. Tälläkertaa käveltiin ensin tietä, ja sitten metsäpolkua pitkin. Myös Tiia oli mukana. Taas löytyi mustikoita ja vadelmia, todella hyviä!

Issikkatammat eivät oikein pikkumiehestä tykkää, vaan ajavat sen kauemmas. Braamer sen sijaan pitää neideistä kovastikkin.. ei tosiaan pelkää yhtään, ravaa vain kovinkin orimaista esiintymisravia karkuun kaula komeasti kaarella! Kun tytöt viedään päivisin kauemmas laitumelle syömään ja Reiman kanssa menee ohi hiekkatietä pitkin, se hirnuu korvat hörössä neitien luimistellessa aidan takana. Vaikkei rakkaus olekkaan molemmin puoleista, ei herraa näytä haittaavan pätkääkään! Shettistamma Donnalta saa vastarakkauttakin!

Tänään

Tänään se lopulta saapui, se päivä, jota olen odottanut koko elämäni. Juuri se päivä, kun elämäni ensimmäistä kertaa sain taluttaa ponini ulos hevoskuljetusautosta. Vaikka ei, eihän Braamer toki oikeasti minun ole, mutta saan pitää sitä kuin omaani koko pitkän talven.

Reiman on kasvattanut ja omistaa Johanna Niskanen, Pohjois-Savolainen ponikasvattaja Lapinlahdelta. Hän toteutti loppukesästä 2012 pitkäaikaisen unelmani ja mahdollisti minulle ponin saamisen, antamalla Pikkuvirran Braamer ponin minulle treeniin koko seuraavaksi talveksi.

Reima sopeutui hyvin uuteen ympäristöön, eikä turhaan hötkyillyt tai riehuksinut. Vanhan Donna tamman kanssa pikkuherra tuli hei hyvin toimeen ja ainakin alku näyttää todella hyvältä!

Ei löydy sanoja, jotka riittäisivät kiitokseksi siitä, että autat toteuttamaan unelmani Johanna!

KIITOS!