Lenkkeilyä

Perjantaina käytiin Tiian kanssa tutustuttamassa pikkumiestä ympäristöön. Käveltiin pitkä lenkki hiekkatietä myöten ja vastaantulijoiden katseet olivat näkemisen arvoiset. Yhdet koiran ulkoiluttajat luulivat Braameria kauempaa ensin hirmun isoksi koiraksi, mutta lähempänä tunnistivat poniksi.

Braamer oli rauhallinen, eikä turhaan sätkyillyt mitään. Vadelmia ja mustikoita löytyi taluttajille paljon ja poni tykkäsi heinikosta.

Lauantaina ei lenkkeilty, mutta harjailtiin ja totutettiin loimeen. Loimeen totutus siksi, että Braamer pelkää loimia. Hyvin onnistui kun toimittiin rauhallisesti ja juteltiin mukavasti.

Sunnuntaina käytiin taas lenkillä, kun äiti tuli tutustumaan pikkumieheen. Tälläkertaa käveltiin ensin tietä, ja sitten metsäpolkua pitkin. Myös Tiia oli mukana. Taas löytyi mustikoita ja vadelmia, todella hyviä!

Issikkatammat eivät oikein pikkumiehestä tykkää, vaan ajavat sen kauemmas. Braamer sen sijaan pitää neideistä kovastikkin.. ei tosiaan pelkää yhtään, ravaa vain kovinkin orimaista esiintymisravia karkuun kaula komeasti kaarella! Kun tytöt viedään päivisin kauemmas laitumelle syömään ja Reiman kanssa menee ohi hiekkatietä pitkin, se hirnuu korvat hörössä neitien luimistellessa aidan takana. Vaikkei rakkaus olekkaan molemmin puoleista, ei herraa näytä haittaavan pätkääkään! Shettistamma Donnalta saa vastarakkauttakin!