On se poni vaan hieno!

Lueskelin ihan vaan huvin vuoksi noita vanhoja blogitekstejä.. On se poni vaan kokenut ja oppinut paljon! Melkein voisin sanoa, että olen ylpeä itsestäni ja kaikesta mitä olen saanut opetettua ja oikeastaan ennen kaikkea siitä miten hieno suhde minun ja ponin välille on syntynyt! Syvä molemminpuolinen kiintymys ja luottamus. Se on jotain todella arvokasta jota ei rahalla voi saada.

Elokuulta kaksi pätkää:
"Lauantaina ei lenkkeilty, mutta harjailtiin ja totutettiin loimeen. Loimeen totutus siksi, että Braamer pelkää loimia. Hyvin onnistui kun toimittiin rauhallisesti ja juteltiin mukavasti."

"Perjantai 24.8

Serkkuni Laura tuli kanssani ajamaan Braameria. Alku oli taistelua, sillä herra ei millään olisi tahtonut poistua tallin pihasta. Pystyynhyppismisepisodin jälkeen poni toimi kuitenkin kuin unelma ja olenkin siitä hyvin ylpeä!"

Loimeen totuttamista.. söpöä! Silloin se tosiaan vielä pelkäsi, nykyään voin heittää mitä tahansa sen niskaan ilman että se korviaan liikauttaa.. luottaa ettei mamma viskaa sen päälle mitään vaarallista.. <3

Nuo pystyynhyppimiset kanssa.. hihii! Oli se silloin ihan erilaista kun oli niin vähän ajettu. Paljon oli opittavaa! Nykyään poni tekee kärrien edessä ihan mitä tahansa ikinä keksin siltä pyytää.

Kerrassaan on mahtava minun pikkumies! Pitää vaan ruveta säästämään ja kyselemään Johannalta mihin hintaan se tämän mulle myypi.. ;) <3


Kun oli vasta tullut minulle
Viimeviikolla
Ps. Vähän on läskiä pikkuselle kertynyt, mutta uskokaa pois, on sillä lihaksiakin! Ja nyt se on karvanenki..! Toisaalta se oli ennen minulle tuloa ollut vasta ihan hetken muiden ponien kanssa samalla laitumella ja sitä ennen yksinään tarhassa, joten saattoi siksikin pysyä hoikempana kun jonkin verran stressasi yksinään. (Ei pysynyt oripihaton aidoissa, siksi yksin pienemmässä tarhassa ja sen jälkeen ruunattiin ja oli ongelmia siinä niin ei saanut muiden kanssa riehua jne.) + Ruunamaiset pyöristymiset ja isommaksi nuori mies kasvanut jajaja.. semmosta :D

Seli seli, on se paksu mutta kyllä se siitä. Ja pitäähän pikkuponilla olla vähän vararavintoa!!

4 kommenttia:

  1. On se ihana nähdä kun oma rakas lemmikki kehittyy. Kun muistelee, miten joku asia oli joskus vaikea ja nyt niin helppo, niin tuntee itsensä onnistuneen. Hienosti kirjoitat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mahtavaa! :) Innolla ootan että saan alettua opettamaan Ossiakin ajolle. Ja kiitos! :)

      Poista
  2. On tuo poni vaan niin hieno! c: Ja kiva ulkoasu ja hyvin kirjoittelet tekstejä ! :)

    VastaaPoista