Hannelta terveisiä!

Plogiin:

No niin; nyt on poni sitten jätetty mun hoiviini pariksi viikoksi – luottamustehtävä :)

Lauantaina 16.2.2013 pyysin Merjan henkiseksi tueksi ensimmäiselle ajokerralleni pitkään aikaan. Poni esittelikin parastaan; jalat nousivat automaattisesti käteen puhdistettavaksi… ”Mie oon niin ihana ja teen kaikki mitä pyyätte”.  Merja oli myyty. Rauhallinen ja pitkä Kangasmäen lenkki.

Sunnuntaina 17.2.2013 tehtiin kevyempi lenkki kahdestaan yhdessä kävellen ja maistellen kaikkia eteen osuneita oksia. Parempi sekin kun talutusnarun nimilapun maistelu – pelkäsin Braamerin syövän koko muovilapun ja tietenkään en saanut sitä irti vaan siinä se houkuttelevasti keikkui ponin leuan alla. Onneksi risut maistui paremmilta ja niitä oli toki kiva retuuttaa.

Keskiviikko 20.2.2013: Äitee ajamassa ja pientä kokeilemista ilmassa. ”Voitaisko kääntyä kotiin? Ai ei – sit¨ miä kyllä laukkaan”.  Nähtiin matkalla iso lumilinko, mutta se peruutti meitä  karkuun sivutielle. :)

Torstai 21.2.2013: Kylmä aamulenkki, pakkasta melkein parikymmentä astetta. Rauhallinen käyntimaasto. Kotimatkalla vastaan tuli vihreä auto, joka ajoi etupuskurin hankeen meitä väistäessään ja pysähtyi sitten siihen. Ja kun me oltiin kohdalla, alkoi mokoma kaasutella itteään irti. Me oltiin niin reunalla. jotta rattaat  oli kiinni hangessa jarruttamassa, niinpä Braamer ei päässy juoksemaan karkuun niin kovaa kun olis´ halunnu. Ja parin vähän rivakamman askelen jälkeen me jo tajuttiin, että se hölmö auto meni poispäin.

Baanaperjantai 22.2.2013  Innokkaana käännyttiin baanalle mutta jokaisella kierroksella piti vähän kokeilla – hypähdellä, peruutella, pukitella… siinä kohdassa kun piti jatkaa poispäin kavereista, jotka tarhoistaan katseli meidän harjoitusta. Ihanan leuto ilma – riisuttiin varusteet ulkona. :)

Lauantaina 23.2.2013 lenkkeilyä tiellä ja Braamer kyselee ”voitaiskos jo kääntyä…” Lammaspaikan tienoilla pikkuinen koira hyökkäsi hirveästi räksyttäen jalkoihin haistelemaan, mutta poni seisoi upeasti paikallaan ja odotti, että omistaja hakee haukkujan pois. Jännitys purkautui sitten metsänlaidassa pukkilaukalla.

Ja kuinka ollakaan pikkutiellä tuli sitten paku vastaan – eikä mitään mahdollisuutta mahtua ohi. Taitava kuski peruutti vauhdikkaasti ”karkuun” ja me perässä. Kun auto katosi mutkan taakse Poni ei voinut olla laukkaamatta perään – ne kilpailuvaistot tuntuu olevan kohillaan.  Ponista olis´ myöskin ollut kivaa seurata autoa sinne pikkutielle, jonne se väistyi.

Loppulenkki menikin melkein´ rauhallisesti ja se olis´ niinku kaks´ päivää huilia nyt - molemmille :)

- Hanne

---
Ps. Hanne tarkoittaa "baanalla" sitä raviradan tyylistä rataa pellolla. Issikkatermi.. ;) t. Tuuli