Torstaina ajoin tallille kevarilla, joten Nero ei päässyt silläkertaa mukaan. Poniherran kanssa sen sijaan käytiin oikein kivalla lenkillä, hyvin meni.
Sillä aikaa kun vein valjaat talliin, oli herra ehtinyt saada (taas, näin on käynyt kerran aiemminkin!!) toisen kylkensä ihan likaiseksi. Se siis puomissa (löysällä) kiinni ollessaan piehtaroi kun silmä välttää!Ajon jälkeen otin kottikärrit ja lähdin innolla siivoamaan poniherran tarhaa. Braamer oli suunnattoman onnellinen! "Se on mun kanssa täällä tarhassa! Nyt mä kyllä autan sitä kovasti, niin se haluaa tarhata mun kanssa useamminkin!"
Ja juu, kovastihan se yritti kiinnostuneena auttaa. Tunki päätä alle kun heitin kärryyn kakkaa. Kakkasi vähän lisää siivottavaa. Hinkkasi itseään kottareihin. Yritti ottaa hampailla kiinni talikosta. Ja minä parhahusin sitä sillä talikolla. "Kauemmas senkin hölmö! Ei ei ei! Älä kaada sitä kärriä!"
Ei tosiaankaan enää mitään merkkiä mistään säikkyydestä.. Poni seisoo paikallaan korvat hörössä tuijottaen minua, samalla kun minä epätoivoisena naputtelen sitä talikolla ryntäille, että siirtyisi edes vähän kauemmas..
Noh, hauskaa meillä ainakin oli molemmilla! Huomaa myös, että luottamus on kehittynyt hyvin. <3
tosi mukavan kuullosta menoa teillä! unohduin pitkäksi aikaa sun blogis pariin ja usein alko hymyilyttämään! tsemppiä teille jatkoon ja rapsuja poneille!
VastaaPoistaOi että, ihana kuulla! Kiitos! :) <3
Poista