Autolla kohti tallia ajaessani ajattelin, että ääh, on vaan pilvistä, mutta ei varmaan sada. Sadetakinkin olin onnistunut juuri sinä päivänä jättämään kotiin.. Perillä poni tarhasta ja tallin eten puomiin kiinni, harjat siihen viereen ja harjaamaan.
Yht'äkkiä kuului ihan jumalaton räsäys ja hirveästi kipinöitä lenteli läheisen tolpan päässä olevasta muuntajasta. Salamahan siihen iski, muutaman kymmenen metrin päähän siitä, missä minä ja Braamer seisottiin! Poni nosti päänsä ja otti ehkä pikkuaskeleen taakseppäin, mutta PALJON vähemmän se säikähti kuin minä! Joku heikkohermoisempi kavioeläin olisi varmaan löytynyt viikkoja myöhemmin venäjän rajalta, mutta Braamer kai katsoi, että kun ei se Tuulikaan karkuun juossut niin mikäs tässä. Onneksi juuri traktorin luokse kävelemässä olleelle tallinomistajan miehellekkää ei käynyt mitään, vaikka hän oli salaman iskiessä muuntajasta vain parin metrin päässä!
Noh, sitten ei muuta kuin poni kentälle tutustuilemaan. Hetki haisteltiin ja sitten aloitettiin harjottelemaan liinassa menemistä. Yllättävän hyvin meni siihen nähden, että se oli eka kerta ja raippaa ei käytetty ollenkaan. Seuraavalla kerralla otetaan kyllä silti avustaja! :)
ps. Ja tietysti koko sen kentällä leikkimisen ajan satoi kaatamalla vettä ja ukkosti. Mikäs siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti