Tarhassa minua odotti mustanvoikon sijaan päistärikkö.. Muta-ajat, awww <3
Lenkkeiltiin kävellen, kun eilen oli niin rankat laukkailut. Taluttaessa tää herra on oikeesti ihan perässä raahattava. Kokoajan jos panostaa, niin saa sen toki kävelemään vierelläkin.. se vaan vaatii ihan oikeasti työtä koko ajan. :'D Mut on se hieno poni.. <3
Tieltä lähdettiin yhdestä kohtaa metsäpolulle, joka osoittautuikin pian jonkun metsäneläimen jäljeksi.. ei nimittäin kyllä kovin pitkälle jatkunut.. Liekö joku villisikojen polkuliini? Noh, on me Braamerin kanssa ennenkin offarilla menty, joten ei ongelmaa. Katseltiin tarkasti, ettei menty kivikkoon tai risukasoihin, hyvä sammalpohja oli. Poni oli onnellinen, luuli, että vein sen tarkoituksella metsään SYÖMÄÄN.. mustikoita ja kaikenmaailman metsäheinäsiä..
Astan kanssa puhuttiin puhelimessa koko lenkki (kuulokkeet, yks vastaantulija katto ku hullua..).
Astan kanssa on aina kiva jutella, oot ihan huippu! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti