30.11.2012, perjantai
Kyllähän ne siellä uutisissa myrkystä varoittelivat. Eipä siinä mitään, kipsut ja kampsut matkaan ja kohti tallia. Tänään sainkin ajoseuraa! Miina (joka on aiemmin ratsastanut Braamerilla talutuksessa) istahti vierelleni kärreille ja hänen äitinsä Heidi ratsasti Pokulla edellämme. Poni oli hämmästynyt ja varmasti mielissään, kun tarhakaveri tuli mukaan.
Lunta tuli ihan kiitettävästi, välillä vaakatasossa, välillä vähän "pystymmässä", mutta kyllä sitä tuli. Tuuleminen oli myös aika viheliäistä, meinasi melkein tulla kylmä. Toisaalta varustautumiseni oli melko onnistunut, kun vedin huivia naamalle, enää vain varpaat meinasivat paleltua. (Ensikerraksi kahdet villasukat?)
Jo alkumatkasta oli tienvieressä peräti kolme kaatunutta puuta! Lenkkimme aikana kaatui vielä vähän kauempana neljäs, joka huomattiin sitten paluumatkalla.. Oli onnellinen olo kun ei oltu puun kaatuessa oltu lähellä.. Ois voinut tulla äkkilähtö takaisin tallille.
Poku on kyllä aikas hidas otus (tarkka jaloistaan). :3 Meinasi Braameriini valua käynnissäkin ohi. Reipas on minun pieni otuskeni! Oli kyllä todella mukavaa saada lenkkiseuraa! Heidi myös näytti meille että yhden talon "pihan läpi" saa mennä, ja että se on oikeastaan tie joka jatkuu talon pihan jälkeen. Mahtavaa, saadaan pidempää ajoa, onkin jo kyllästyttnyt tuo edestakaisin ramppaus lyhyempiä reittejä, että saisi edes vähän pituutta.
Kiitos paljon Miinalle, Heidille ja Pokulle seurasta! Otetaan uusiksikin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti